Joakim

Cathim heitti reppunsa huoneensa nurkkaan. Kirjat repun sisässä valittivat kovaan ääneen tytön niille osoittamaa kovaa kohtelua.
 Joakim istui Cathimin sängyllä. Harpyija suki sekalaisia mustanpuhuvia siipiään, sinisilmäinen katse tiukasti sisääntulleeseen tyttöön kohdistuneena. Cathim vain mulkaisi harpyijaa. Kyyneleet olivat polttaneet syviä uria hänen kasvoihinsa. Urista näkyi sisälle tytön pääkoppaan, jossa hän kävi lävitse päivän tapahtumia. Välissä välähti kivulias kuva hänen veljestään.
"Oletko vihainen minulle?" Joakim kysyi pää kallellaan. Yönväriset siivet oli nyt laskostettu tiukasti sen luisevia kylkiä vasten. Cathim saattoi kuulla hiukan kiihtyneen sykkeen kantautuvan sulkaisen ystävänsä rinnasta. Babumbabumbabum. Ilman väliviivoja, ilman muutaman nanosekunnin taukoja. Lakkaamatta. Ääni alkoi särkeä hänen päätään.
"Käske sen olla hiljaa", tyttö ärähti pitäen käsiään korvillaan. Jopa hänen oman verensä kohina hermostutti häntä.

Huone hänen ympärillään muuttui. He olivat Joakimin savuisessa luolassa. Se sijaitsi nimettömän vuoren puolessavälissä ja siellä pystyi aina kuulemaan ikijään alla virtaavien lukemattomien purojen harmonisen solinan.
Cathim istuutui harpyijan pehmeän pesän reunalle. Pesä muutti muotoaan koko ajan. Se oli punottu yhteen sanoista, ajatuksista, teoista, väreistä, muistoista ja sen pohja oli peitetty pornolehdillä, joita Cathimin isä tapasi piilottaa sukkakorinsa alle. Cathim oli lahjoittanut ne harpyijalle sen valittaessa pesänsä vilpoisuudesta. Paras tapa lämmittää jokin asia oli löytää jotain kuumaa. Isä oli sanonut lehdissä esiintyviä vähäpukeisia naisia kuumiksi, joten harpyija ja tyttö olivat päättäneet vuorata vähemmän kuumista asioista punotun pesän niillä. Joakim ei ollut sen koomin valittanut.
"Mua kiusattiin tänään."
"Näin sen, prinsessa."
"Mikset sä tullut auttamaan?"
"Sanoit aamulla, etten saisi tulla mukaasi."
"Ainiin, joo."
Joakim istahti tytön viereen, tarjoten toisella linnunjalallaan suurta savista, höyryävää teekulhoa. Cathim ei edes vaivautunut kysymään, mistä harpyija sen oli taikonut. Joakimin luolassa tapahtui kaikenlaista ja mikään ei voisi enää yllättää häntä.
"Entä jos kaksimetrinen merimakkara äkkiä uiskentelisi ohitsesi silinteri päässään, toivottaisi hyvää vappua ja kantaisi selässään Kolmea Viisasta Miestä, Jeesus-vauvaa, kuningatar Elisabethiä ja lempinäyttelijääsi, jotka kaikki laulaisivat Joutsenlaulua hevimörköjen äänillä ja heiluttaisivat hiustensa sijasta jalkakarvojaan? Eikö se yhtään yllättäisi?"