Sä painat pääsi mun rinnalleni
Sä kuulet kuinka mun keuhkot vetää rahisten ilmaa sisäänsä ja kuinka ne päästää sen väristen pois, kun kuljetat sormeasi pitkin mun kylkiluita. Lasket niitä. Se kutittaa ja mä yritän tukahduttaa naurun, koska viereisessä huoneessa nukkuu muita.
Kello on vartin yli viisi.
Kasteinen alkusyksyn aamu.
Me puetaan hissuksiin vaatteet päällemme ja kiivetään ulos ikkunasta.
Sä yrität ottaa mun pienemmän kehon vastaan, mutta sä epäonnistut ja me molemmat kaadutaan märkään nurmikkoon. Sen kaiken sekamelskan lomassa sun huulet löytävät tiensä mun huulille ja sä vangitset ne lähes kovakouraiseen suudelmaan, johon mä vastaan vatsanpohjasta kumpuavalla intohimolla.
Sun hengitys pyyhkii hiuksia pois mun korvan päältä.
Mä maistan vielä yöllisen alkoholin sun huulilta. Mä yritän juoda sen maun pois, mutta sä naurat ja työnnät mut päältäsi, autat mut ylös ja tartut kiinni mun kädestäni. Mulla ei ole lapasia. Sä tarjoat omiasi, mutta virnistän ovelasti ja kerron kuinka pahasti kylmät sormet väärässä paikassa voi tappaa loistokkaimmankin hekuman.
Vanha aitta odottaa meitä pihamaan reunamilla. Se kutsuu meitä luokseen sanoen, että osaa pitää salaisuuksia paremmin kuin kukaan muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti