Vessarunoutta

Miksei kukaan kirjoita runoja vessassa istumisesta?
Kuinka rentouttavaa on aamulla ensitöikseen raahautua posliinikaverille
Istahtaa siihen
Ja punnertaa yön aikana kerääntyneet tarpeettomat kuonat alla odottavaan veteen
Tai lukea kirjaa
Pelata käsikonsolilla
Silloin pytty on kuin paras nojatuoli

Sinä vain

Joskus mä mietin mitä kirjoittaa

... ja aivot vaan kumisee tyhjyyttään
Tai sitten siellä on liikaa ajatuksia
yhden ihmisen lajiteltavaksi

Mä keskityn
Ja sä palat kirkkaana mun mielessä

Mä muistelen, koitan ajatella....:

Sun hengitys aamulla mun niskassa
Jalat kietoutuneena mun jalkoihin
Uninen ynähdys vastaukseksi mun huomenen toivotukseen

Ja mä huomaan rakastuvani suhun yhä uudestaan
Juuri sinä hetkenä
(tai kun muistelen sitä)
Ja mä haluan lojua sun kanssa loputtomat aamut

Samalla mä haluan ravistella sua
ja luetella asioita joita sä oot antanut mulle
luvata sulle Otavan taivaalta, koska Kuu on mennyt jo