Sä makaat mun alla ja sun terävä, kiihtyny hengitys on seksikkäin asia jonka mä oon koskaan kuullu. Se, sun pienet huokaukset ja ynähdykset saa mun ihokarvat nousemaan tikkusuoriksi ja kylmät väreet juoksevat mun selkäpiitä pitkin nopeampaa kuin olympiamitalisti.
Mä suutelen sun kaulaa. Se tuntuu polttavan kuumalta mun huulia vasten ja mun automaattinen kehräysrefleksi käynnistyy jälleen kerran. Mun olo onvaan niin onnistunut ja voittosa kun sä makaat siinä kiimasena, yrittäen pitää jokaikisen primitiivisen halusi kurissa.
Mun suu kääntyy ilkikuriseen virneeseen ja mä nuolaisen kuivuneita huuliani. Sä oot vaan niin sanoinkuvaamattoman seksikäs siinä, selälläsi maaten. Sun posket on aavistuksen verran punertavat, sun suu on hiukan raollaan ja sun silmät yrittää väistellä mun terävää katsetta, joka yrittää kaivaa jokaisen likaisen mielihalun susta ulos.
Mä laskeudun alas ja puraisen sun muutenkin pahoinpideltyä kaulaa. Mun kiiman ja rakkauden jäljet helottaa sun kaulassa muutaman päivän ajan, kertoen maailmalle likaista tarinaansa ja merkaten mun liikkuvaa reviiriä. Sä olet mun. Vain ja ainoastaan mun. Pelkkä ajatuskin susta jonkun muun alla noin haavoittuvaisena saa mun veren kiehumaan raivosta. Sä, sun upea vartalos, sun upeat huulet, sun terävä mieli ja kauniit silmät kuuluu mulle.
Mun kieli hyväilee hampaanjälkiä sun kaulalla, nousten koko ajan ylemmäs. Lipaisen sun leukaasi nopeasti ennen kuin mä vedän sut rajuun suudelmaan. Sä pehmennät sitä huulillasi ja liu'uttamalla sormiasi mun hiuksien lomassa, kertoen että sä et ole vielä lähdössä minnekään. Sä tukistat mua sillä tutulla lempeällä tavalla, joka saa mut vuorostaan päästämään pienen intohimon täyttämän äänen.
Me maataan vierekkäin huohottaen, hikisinä ja totaalisen väsyneinä mutta onnellisina. Mä painaudun sun kylkeä vasten ja sä kiedot kädet mun ympärilleni ja vedät ihan kiinni sun tahmeaa kehoa vasten, kuiskien kuinka hyväksi mä sun olon sain. Hymyilen, suukotan sun mustelmaista kaulaa ja sanon normaalia kaavaa noudattaen, kuinka ilo oli mun puolella. Ja se on totta. Mä rakastan sitä, kuinka sä tarraudut muhun juuri ennen kun sä tulet. Kuinka mun sormet peittyy sun limaan ja kuinka sä rukoilet mua lopettamaan, kuinka sä et enää jaksa.
Raskas fyysinen suoritus, sun lämpö mun kehoa vasten ja ulkoa kuuluva tasainen liikenteen hurina tuudittaa mut syvään uneen. Mä en muista mitä unta mä näin, mutta kun mä herään, sä olet poissa. Oot tapasi mukaan jättänyt vaaleansinisen lapun pöydälle kahvinkeittimen viereen. Mä luen sen aina sun äänellä, näen kuinka sun suu muodostaa ne sanat.
Sä kerrot, kuinka paljon sä välität musta ja kuinka haluat nähdä pian uudestaan. Mä hymyilen hiljaa liimatessani lappusen kymmenien lajitovereidensa joukkoon.
Mä rakastan sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti